Kesällä pihalle valmistui veranta ja kasvihuone 

Arkkitehti oli suunnitelmassaan piirtänyt talolle verannan. Löysin netistä vanhoja T-mallisia ikkunoita, joita hyödynsimme verannan ikkunoiden tekemiseen ja vinoristikot tein käsityönä kesälomallani. Muutoin talon ikkunat tilasin Iin-ikkunasta, joka mielestäni oli hinta-laatusuhteeltaan paras vaihtoehto meille.

Punaista kalvoa ikkunoihin kävin hakemassa motonetistä, se oli jotain auton kaavotuksessa tarkoitettavaa, mutta palveli myös tässä. Muutama ikkuna jäi vielä odottamaan seuraavaa innostusta, sillä ne tuli tehdä mittojen mukaan täysin itse, jotta mahtuisivat oikeaan koloon. 

Seuraavana vuorossa oli kasvihuone projekti, josta olin talven haaveillut ja katsellut pinterestistä siihen ideoita. Tämä kasvihuone toimi yhtenä innoittajistani, jonka tallensin pinterestiini https://pin.it/4xOiej7dY Taas tämäkin homma alkoi tylsällä työvaiheella, eli pohjatöillä. Tontille otettiin hiekkakuorma ja valettiin kivijalalle pohja. Koska isäni on muurari, auttoi hän meitä tässä vaiheessa kivijalan muuraamisella.

Tiiliskivet joita isäni käytti kivijalan muuraamisessa olivat vanhoja tiiliä uusiokäytössä.. Löysin tori.fi:stä ilmoituksen, jossa annettiin vanhan talon tiiliä ja kävin noutamassa tiiliä useamman lavallisen anopin kanssa pihallemme. Se taisi olla melkoinen ylikuorma, sillä mieheni päivitteli pihaan ajaessa, että lastasin sitten auton lavan aivan piripintaan täyteen. Tiilit piti ensi puhdistaa ja puhdistamisen jälkeen niitä pystyttiin käyttämään kivijalkaan kuin kasvihuoneen lattiaan ja myöhemmin muissa projekteissa.

Lasit kasvihuoneeseen tulivat vanhoista ikkunoista, joita oli jäänyt verannan rakentamisesta yli ja katteeksi valikoitui valokate. 

Lavakauluspuutarhan tekoa kasvihuoneen ympärille. Lavakauluksiin istutamme pihalla olleennraparperipensaan sekä punaviinimarjapensaat, lisäksi kävin hakemassa karviaista ja mustaviinimarjapensaita. Loppuihin lavakauluksiin istutin perunaa, porkkanaa, sipulia ja salaatteja. 

Aidan tekoa ja pihalaattoja

Tarvitsimme pihalle aidan, sillä talvisin koiranpentumme pystyi astelemaan aidan ylitse hankea pitkin. Puolisoni auttoi minua "sabluunan" tekemisessä ja minä laitoin sitten aitatehtaan käyntiin ja valmistin samanlaisia aitaelementtejä useampia, jotka maalasin ja puolisoni kanssa sitten yhdessä kiinnitimme paikoilleen. Hän oli aina kaikessa suunnitelmallinen ja toisinaan suunnitelmat veivät aikaa, mutta hyvin ne aidat ovat pysyneet paikoillaan kun tolpat oikein valettiin maahan. Minulle olisi riittänyt vähempikin näköeste, mutta hän halusi näkösuojaa tontille. 

Löysin netistä myös ison kasan pihalaattoja, joiden noutamiseen lopulta tarvitsi vuokrata kuorma-auto. Kannoimme pihalle varmaan kymmenen kuormalavallista laattoja, jotka aikaa myöten sitten päätyivät omille paikoilleen. Mutta olihan niissä kantamista. 

Jos suuret hommat tuntuu raskaille, tee väliin pienempiä hommia

Kaiken rakentamisen aikana, olen pysynyt määränpäässä sillä, että olen välillä tehnyt pieniä asioita, jotta jaksan taas jatkaa suurempien asioiden äärellä.

Toisinaan saatoin askarrella linnunpönttöjä, kun talon rakentaminen tuntui tylsälle. Muutaman päivän kun pönttöjä askarteli ja sai nähdä valmista, oli mieli jälleen valmis aikaa vieviin askareisiin. 
Askartelimme myös äidin kissalle talon, joka kiinnitettiin seinään, kissa pääsi sinne nukkumaan lämpimään, jos oli öisin ulkona ja äidin talolle johtajan mäen vierelle askartelimme pienen punaisen talon, jonka katto avautuu ja sisällä säilytetään hiekkaa talven liukkaille. 

Tee asioita, joissa onnellisuus sinussa asuu

Talon rakentaminen, kun sen näin joutuu tekemään on aikaa vievä prosessi ja siihen liittyy niin monenlaisia tunteita. Välillä sitä kipuili hitaan valmistumisen suhteen ja tilanteessa ei auttanut kysymykset, että joko talo on valmis. Kutsuimme sitä ikuisuusprojektiksi.

Oman hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta on tärkeää tehdä väliin asioita, joissa onnellisuus sinussa asuu. Se talo kyllä sieltä valmistuu ajallaan ja jos velkaa ei tahdo tai pysty lisää ottamaan, sitä tehdään silloin, kun on saanut säästettyä rahaa remontointitarpeisiin.

Minulle asiat, jotka synnyttävät minussa onnellisuuden tunteita ovat kiireettömät hetket lasten kanssa, viikonloppuaamujen kirpparireissut, kahvilla käyminen kahviloissa ystävien kanssa, rauhalliset metsälenkit koiran ja ystävän kanssa, sekä asiat, joissa saan käsillä toteuttaa itseäni ja kaikenlainen rakentaminen siihen kuuluu myös.

Käsillä voi toteuttaa itseään niin monin tavoin, mm taulujen maalaaminen, huonekalujen tuunaus ja verhoilu, käsityöt, ompelu, kudonta, virkkaaminen, havukranssien teko talvisin ja kesäisin kesäkranssit ja kasvihuoneen valmistumisen myötä myös kasvihuoneen edustalle valmistuneet lavakaulukset tarjoavat oivallisen paikan työntää kädet multaan, istuttaa ja seurailla kasvun ihmeitä. 

Ja minulle onnellisuutta on tuottanut myös opiskelu. Olen sen verran utelias luonne, että haluan oppia uutta myös opintojen kautta. Kun sairaanhoitajan opinnoista oli kulunut noin vuosi, aloimme ystäväni kanssa opiskella pedagogiikkaa avoimessa yliopistossa.  Haaveilin, että saisin joskus opettaa minulle tärkeää ja rakasta hoitotyötä.

Työnkuvaani tuli kuitenkin yllättävä muutos ja minusta tuli eräänä päivänä töihin ajellessa yksikönpäällikkö ja se veikin minua sitten myös johtamisen opintojen äärelle, sillä johtajuudesta minulla ei ollut mitään osaamista. Tiesin vain sen, millainen on hyvä johtaja ja mitä ainakaan en halua olla. Lähdin suorittamaan lopulta kahta eri johtamisen opintoja, joita suoritin jonkin aikaa rinnakkain. Sain ensin johtamisen erikoisammattitutkinnon suoritettua ja sitten tuli aika saada sosiaali-ja terveysalan johtamisen YAMK opinnot saatettua maaliin. 

Puolison kuolema ja keskeneräinen talo

Vuonna 2021 keväällä, kuoli puolisoni yllättäen. Minulla oli YAMK opinnoissa enää opinnäytetyö loppusilausta vaille valmis, mutta en pystynyt sitä tuolloin saattamaan valmiiksi. Tai avaamaan koko tiedostoa. 

Talo oli keskeneräinen, ulkoverhoilusta uupui räystäsaluslaudat, joidenkin ikkunoiden kiertoja, listoja ja katosta puuttui myös rännit ja lumiesteet. Piha oli täysin keskeneräinen, sellainen rakennustyömaa, sille ei oltu ennätetty tehdä yhtikäs mitään. Vanhaa nurmikkoa oli jossain ja pihalle oli lisäksi tuotu hiekkaa ja sorakuormaa, vesijohtoverkosto oli uusittu. Ja kaikkialla pihalla oli rakentamiseen liittyvää materiaalia, romukasoja yms. Autotalli oli edelleen täynnä kaikenmaailman tavaraa, autoa sinne ei sisälle sopinut ajaa. 

Talossa sisällä uupui edelleen portaat, yläkerrassa oli huone, joka oli jäänyt remontointihuoneeksi, parveke oli jäänyt keskeneräiseksi, sauna puuttui ja alakerran lattiat kaipasivat jo uutta maalia. Sieltä täältä puuttui listaa, joille silmäni olivat jo sokaistuneet.

Perunkirjaa varten tarvitsin talosta hinta-arvion, ajattelin tuolloin että olisin valmis myymään talon, jos saisin vain velat maksettua. Olin tuolloin aivan hukassa monien asioiden suhteen. Huomasin, että oli ollut asioita, joista arjessa vain toinen huolehtii ja näin myös meillä oli, koko pannuhuone oli minulle aivan vieras käsitys.

Pyysin asunnosta kolmelta eri välitysfirmalta arvion ja he arvioivat talon tässä valmiusasteessa keskeneräisenä, sisältä ja ulkoa valmiina sekä myös piha valmiina. Ja yksi välittäjistä jopa sanoi, että jos sillä hinnalla millä itse olin valmis luopumaan talosta, möisin sen. Olisi hän ostanut taloni jo tänään.  

En tiennyt, että talomme oli arvotontilla, enkä osannut nähdä talomme todellista arvoa, mitä pitkä työmme oli talolle antanut. Tuo vastaus kuitenkin riitti minulle, halusin saattaa valmiiksi jotain sellaista, jota yhdessä aloitettiin. 

Surutyönä valmistui Valoa ja väriä kotiin

Käsillä itseni toteuttaminen on asia, jossa onnellisuus minussa asuu. Se taitaa olla minulle myös tapa käsitellä tunteita, siksi uskon, että rakentaminen oli osa surutyötäni.

Ensimmäisenä halusin saada portaat yläkertaan valmiiksi. Lähdin rautakauppaan, josta minulle on vuosien aikana tullut yksi rakkaimmista liikkeistä, vasta sahatun puun tuoksu on jotain taivaallista, se antaa tekijälleen monia mahdollisuuksia. Maalit, laatat ja tapetit rakentavat ideoita kodin suunnitteluun. 

Portaita rakentaessa pystyin tuntemaan puolisoni läsnäolon, kuulemaan hänen ohjeita, joita hän eläessään oli minulle antanut esimerkiksi sirkkelin kanssa. Värit portaiden räsymattoon valitsimme yhdessä tyttöni kanssa, niissä toistuu alakerran lintutapetin värejä. 

Tutustuin kaupungin rakennusvalvonnan sivustoon, kun etsin tietoa portaiden etenemästä ja ratkoin samalla ongelmaa, minkälaisen kaiteen minun tulisi portaisiin rakentaa. Rakennusvalvonta antoi siihen myös ohjeita ja tutustuessani rakennusvalvonnan sivuihin, joita mieheni oli aina hoitanut, huomasin, että minun tuli hakea lisäaikaa talon loppuun saattamiseen, sillä luvan rakennusaika oli puolen vuoden kuluttua päättymässä. Sain lisäaikaa kolme vuotta. 

Lattia sai uuden maalipinnan, se oli vuosien lapsiperhe ja koira-arjessa päässyt kulumaan. 

Kellarin uppopumppu oli rikkoutunut ja vaati akuutisti uuden hankintaa ja asennusta

Välissä minusta tuntui, että tämä on kisailua minun ja talon välillä, kumpi johtaa milloinkin. Talvella uppopumppu oli rikkoutunut ja mieheni oli ottanut sen pois seinästä. Ja kevät toi kellariin vettä, jota lasten kanssa äyskäröimme. 

Minun piti löytää kellariin valamaani koloon sopiva pumppu. Kiersin aivan kaikki rautakaupat ja mistään ei tuntunut löytyvän riittävän kapeaa pumppua, kunnes Bauhausista löysin tämän. Ystäväni Porista auttoi minua pumpun asennuksessa etäyhteydellä. Voi sitä onnen tunnetta, kun sain pumpun toimimaan. Se tekee tärkeää työtä talossamme. Uskon että sillä, kun kaadoimme pihasta monta puuta edellisenä vuonna pois oli vaikutuksensa veden kerääntymiseen kellariin. 

Kuinka pannuhuone toimii

Kuten aikaisemmin teille kerroin, usein perheissä pariskunnalla on omat vastuualueet, joita he hoitavat ja siten tietoa ja taitoa ei tule jaettua. Ja samalla emme myös osaa arvostaa toisen työtä, mitä hän tekee. No minulle kävi näin, mieheni oli aina hoitanut talon lämmityksen, olin saattanut joskus käydä lisäämässä puita pesään, mutta siihen se minun kokemus pannuhuoneesta sitten jäikin. 

Se oli huone, joka koostui varaajasta ja kattilasta, mutta minulla ei ollut mitään tietoa siitä, miten kattila toimii tai mitä asetuksia siitä lähtee talolle. Otin taas videopuhelut ystävälleni, joka auttoi minua parhaan kykynsä mukaan. 

Ystäväni puoliso kävi asentamassa kattilaan kytkimen, joka siirtää lämmityksen sähkölämmityksen puolelle sovitun vedenlämpötilan kohdalla.

Tämä toiminto helpotti elämääni, sillä minun ei enää tarvinnut istua iltoja pannuhuoneessa lämmittämässä taloa, vaan sain sen ajan käyttää tärkeämpään, eli lapsiini ja arjen muihin asioihin. Päätin myös tuolloin, että ennemmin maksan hieman enemmän sähkölaskussa, kuin lämmitän taloa puilla päivittäin. Ei puun hintakaan halpaa ole ja aikani on rajallista. No pian koitti sähkökriisi, onneksi minulla oli tuolloin halpa määräaikainen sopimus, joka myöhemmin ei aivan niin halpa enää ole ollut.

Uurnan askartelua

Käydessämme hautaustoimistossa valmistelemassa puolisoni/ lasten isän hautajaisia, yritimme löytää hänelle uurnaa, joka olisi hänen näköisensä. Se oli vaikeaa, sillä hänessä oli niin paljon kaikkea. 

Päätimme lasten kanssa yhdessä askarrella uurnan, minä valmistaisin sen, tytär maalaisi ja poika etsisi uurnaan valokuvan, jonka lakkaisimme sen pinnalle. En ollut koskaan valmistanut uurnaa, eikä se niin helppoa ollut. Mutta lopputuloksena mielestämme syntyi kaunis ja persoonallinen uurna, jonka tekemiseen me kaikki osallistuimme. 

Verannan ikkunoiden askartelua ja porrasaskelman tekoa

Verannan edessä oli väliaikaisena askelmana talon kattoparrua. Puolisoni muutama ystävä riensi kaverikseni rakentamaan oikein hienon askelman. Kävin hakemassa meille tarvikkeet ja lopulta sain olla vain seuraneitinä ja katsella, mutta se sopi minulle hyvin. 

Verannan ikkunoiden askartelu oli aikaisemmin jäänyt kesken ja nyt halusin ne saada valmiiksi. Yläkerrassa oli remontointihuone, jossa niiden rakentaminen kävi sisätiloissa. Oikeankokoiset lasit tilasin lähellä olevasta lasiliikkeestä. Loppu vaatikin sitten lasiliimaa ja näpertelyä. 

Yläkerran remontoituhuone valmiiksi

Yläkerran isoin makuuhuone oli pitkään ollut keskeneräinen. Sen lattialla oli vaneri ja seinissä hieman kipsilevyä, mutta levytyskin jäänyt kesken. Katto vaati myös levytystä ja panelointia. Joten asia kerrallaan huonetta valmiiksi.

Levytys kuitenkin vaati useamman henkilön, kun sitä tehdään vinokattoon, myös sähkötöihin tarvitsin apua. Joten soitin puolisoni ystäville,  että joutaisivatko he yhdeksi illaksi kaverikseni levyttämään ja pistorasioita laittamaan. Heistä monet ovat onneksi sen alan ammattilaisia. Ja niin me saatiin huone sille mallille, että selvisin hyvin pitkälti yksin lopuista työvaiheista. En ollut kyllä koskaan parkettia laittanut, mutta videoita löytyy YouTubesta. 

Ai, että minä olin onnellinen, kun pääsin vihdoin omaan makuuhuoneeseeni muuttamaan. Tuo tekeminen taisi edelleen olla surutyötäni, jonkinlaista tunteen hakemista siitä, että minä selviän.  Mutta taustalla saattoi olla sekin, että en uskaltanut oikein pysähtyä, jotta en romahtaisi suruuni. 

Sauna valmistuu

Tähän asti isäni oli säännöllisesti käynyt katsomassa minua ja kertonut mitkä kaikki talossa oli kesken tai tekemättä ja kehoittanut aina uudelleen ja uudelleen myymään talon. Mutta jokainen kerta hänen vieraillessaan olin askareiden äärellä saattamassa aina seuraavaa kohdetta valmiiksi ja kai hän sitten ymmärsi, että ei tuo tyttö taida laittaa taloa myyntiin, vaan yksinään sen valmiiksi tekee, jos en häntä auta. 

Ja niin hän tarjoutui auttamaan minua saunan teossa. Teki lauteet ja tasoitti kiukaan muurin ja yhdessä kiinnitimme lauteen paikoilleen. 

Nyt jos koskaan ennen, tunsin suurta onnistumisen tunnetta, kun ensimmäiset löylyt pääsimme ottamaan saunassa. Olin aikaisemmin ajatellut, että tarvitseeko ihminen edes tuollaisia neliöitä, joita käyttää niin harvoin, voisiko tilan käyttää tehokkaammin johonkin muuhun. Mutta saunaa kehoni kaipasi. 

Surutyötä vai pysähtymättä olemista

Olin kertonut teille, kuinka puolisoni kuoleman jälkeen lähdin tekemään portaita, maalaamaan lattioita, tekemään verannan ikkunoita, yläkerran makuuhuonetta ja saunaa surutyönä. 

Varmasti se sitä osaltaan olikin, mutta taustalla oli se, että en osannut käsitellä tunteitani ja pelkäsin pysähtyä niiden äärelle, joten mieluummin olin liikkeessä ja uskottelin itselleni töiden valmistumisilla pärjääväni. 

Todellisuudessa en ollut saanut nukuttua useisiin kuukausiin kuin muutaman tunnin unia. Ennen puolisoni kuolemaa, olin juuri siirtynyt uuteen yksikköön johtajaksi ja sairaslomalla puolisoni kuoleman jälkeen olin vain 10päivää, jonka jälkeen palasin töihin. Jotta saisin laskut ja hautajaiset maksettua ja perheeni elätettyä.

Unettomuus alkoi kuitenkin näkyä minussa, minun oli vaikea keskittyä työssäni tarkkuutta vaativiin tehtäviin tai olla henkilöstön edessä palavereissa. Minulla oli jatkuvia rytmihäiriöitä ja minulla oli tunne kuin olisin lenkillä, kun yritin yöllä nukahtaa. Lääkäri mittasi leposykkeeni ja se oli 120, tästä alkoi sairasloma ja paranemisprosessi, jossa annoin itselleni luvan romahtaa, kohdata surun ja rakentaa pikkuhiljaa itseni sirpaleista ehyeksi jälleen. Tuohon paranemisen aikaan liittyi traumaterapiakäyntejä, jotka olivat valtava tuki paranemisprosessissani.

Mutta ennen kaikkea, samalla kun kokosin itseäni eheäksi jälleen, jätin kaiken turhan minusta menneisyyteen. Ja annoin itselleni luvan olla keskeneräinen, herkkä oma itseni. Olin viettänyt useita vuosia vain suorittaen, opiskellen, taloa rakentaen ja töitä tehden. Sairaslomalla minä vasta lakkasin suorittamasta elämää ja heräsin huomaamaan tämän kaiken kauneuden ympärillä. Löysin onnen arjesta, pienistä asioista joista lopulta muodostuu kokonainen elämä.

Arvomaailmani muuttui, huomasin kuinka elämässä lopulta tärkeintä on lapset, perhe ja koti. Ja meidän hyvinvointi ja onnellisuus on kaikista tärkeintä.

Kuinka tärkeää meidän onkaan elää oman näköistä elämää, uskaltaa olla omia itsejämme ihmisten edessä. Ja katsella maailmaa lapsen silmin, ihmetellen. Elää tässä hetkessä ja nauttia siitä.

Kaikelle sellaiselle suorittavassa elämässä ei ole aikaa, sillä suorittaessa ajatellaan sitten kun aikaa, mutta sellainen aika ei välttämättä koskaan meille saavu.

Ja silloin meillä on jäänyt elämä elämättä. 

Dalai Lama on sen joskus hienosti osannut sanoittaa. 

Tee asioita joissa onnellisuus asuu

Sairaslomalla minä toteutin itseäni monin tavoin käsin, tein asioita joissa onnellisuus minussa asui. Maalasin paljon tauluja, joissa useissa oli naisia. Ajattelin niissä olevan voimaa. Minä tuunasin kalusteita ja sisustin kotiani omannäköiseksi. Kodistani oli tullut turvasatama, eikä mikään paikka maailmassa ollut minulle niin tärkeä kuin kotini, jota joskus aikaisemmin en halunnut edes katsoa.

Vanha lipasto muuttui keittiöön tilanjakajaksi

Skafferiin kaapit ja hyllyt siisteiksi

Pihalle portti ja autotalli saa listat ja uuden maalipinnan

Talli oli alkuperäinen, sille emme olleet tehneet mitään. Se törrötti pihalla punaisena, saman värisenä kuin aikaisempi talo. Joten talli kaipasi uutta ilmettä maalilla ja listoituksella ja myös pihan portti oli aika rakentaa väliaikaisen tilalle. Ja vanha työstöpöytä nuortui käsittelyllä, kannoimme sen kasvihuoneen vierelle, jossa työstöpöydän äärellä pääsee kukkia istuttamaan ja kransseja tekemään, tosin talvella kranssien teko on paljon mulavampaa sisätiloissa. Pienissä puuhailuissa on onnenhetkiä. 

Kuvasta on huomattavissa että pihalla on pressuhallia ja romua. Möin pressuhallin pois ja tilasin pihalle metallikuorman noudon. Pickuppilla kuskasin romua myös pois pihasta, sillä alkoin suunnittelemaan, pihan kuntoon laittamista. Se alkoi suodatinkankaan levityksellä ja sorakuorman tilaamisella pihaan. 

Olin ajatellut, että kun sorakuorma tuodaan pihalle mattona, ei ole kummoinen homma sitä pihalla haralla tasaiseksi tai laipioida paikalleen. Mutta pari päivää lapioituani tulin ajatukseen, että lapioin pien Peltolassa (läheinen mielisairaala), jos en kutsu apuvoimia. 

Ja niin minulle tuli pihaan vanha herrasmies traktorilla ja hän kippasi minulle soraa kauhalla kottikärryihin, jotka minä kävin kippaamassa tontin perällä olevalle polulle ja muutoin traktori levitti soran tontillelleni, sinne mihin kuuluikin. Soran rajasin sitten kaikkialta aikaisemmin hankkimillani laatoilla.

Talvi alkoi tehdä tuloaan ja soran levityksen jälkeen piha jäi talviteloille. Ja annoin pihasuunnitelmien hautua mielessäni talven. 

Ennen talven tuloa veranta saa uudet kalusteet ja ilmeen sitten alkaakin pihalla ja kodissa pieni talveen sekä jouluun valmistautuminen

Poikani sai isältään perinnöksi Pickuppin, jolla olemme useita kaatis ja rautakauppareissuja heittäneet. Se on ollut loistoauto keväästä syksyyn, mutta kelien liukastuessa laitan sen seisontaan. Sillä en osaa sillä talven liukkailla ajella. 

Ennen liukkaiden tuloa haimme Tokmannilta kalusteita terassille ja valoja pihalle sekä muutamia havuja parkkipaikkaa koristamaan. 

Rakastan joulun aikaa, ihaninta siinä on kodin jouluasuun valmistelu, lahjojen paketointi ja jouluna joulurauhaan valmistautuminen. Silloin ollaan vain perheen kanssa, syödään hyvin ja minä intoudun lukemaan aina kirjoja. Tämä joulu vain jännittää minua, se on ensimmäinen joulu, kun lasten isä ei ole kanssamme, vaan jouluna lähdemme käymään isän haudalla. 

Lumihuntu peittää talon. 

Tein pihan haloista vartalon pukille, kiinnitin ne ruuveilla kiinni ja tällä kertaa kokeilin kuusipukkia. Löysin kivoja ideoita jouluaskarteluun pinterestistä. Samalla askartelin useamman joulukukkaistutuksen.

Sairasloma päättyy ja lääkäri ei suosittele minulle vielä työhön paluuta vaan työkokeilua

Sairasloman on määrä päättyä vuoden vaihteessa, työterveyden käynnillä lääkäri ei kuitenkaan suosittele minulle vielä vastuulliseen työhön vanhusyksikön johtajaksi paluuta,jossa on kuolema on luonnollisesti kaiken aikaa läsnä. 

Vaan hän suosittelee minulle työkokeilua ja ohjaa minut työvalmentajan juttusille. Kuolema tosiaan pelottaa minua, kohtaanko siinä hetkessä uudelleen ikävät muistoni ja haavani aukeavat jälleen. 

Työvalmentajan luona tuon esille vanhan haaveeni hoitotyön opettajan tehtävistä ja laitan hakemuksia alueen kouluihin. Saan kevätlukukaudeksi työkokeilupaikan ammattikorkeasta, jossa pääsen kokeilemaan opettajan tehtäviä sairaanhoitaja, ensihoitaja ja kätilöopiskelijoiden parissa. 

Työkokeilu antaa minulle mahdollisuuden kokeilla, miltä opettajan työt tuntuisivat. Huomasin, kuinka ihanaa on jakaa osaamistani minulle rakkaan aiheen äärellä ja kohdata opiskelijoita, joilla tämä hoitajan polku on vielä uusi ja saamme näin jakaa yhdessä yhteisen mielenkiinnon. 

Alkuun ihmiskontaktit väsyttävät minua, vaikka työpäivät olivat lyhyitä, annoin niihin itsestäni niin paljon, että olin usein aivan väsynyt palattuani kotiin. Mutta nautin aivan suunnattomasti. Pikkuhiljaa jaksoin aina enemmän, eikä ihmisten keskellä ja edessä oleminen enää uuvuttanut. 

Koska opettajana voi alkuun toimia ilman ammatillistakin pätevyyttä ja lisäksi minulla on useampi tutkinto, en vakuutusyhtiöltä saanut työkokeilun lisäksi koulutusta. Mutta hain silti ammatillisten alojen opettajakoulutukseen ja sain paikan. 

Kesän alussa palasin takaisin omaan työhöni johtajana ja huomasin, että sairaslomalla ja työkokeilussa jotain minussa oli muuttunut. Ja se muutos oli puhtaasti hyvää. 

Minun oli hyvä olla työssäni, nautin työstä ja suhtaudun itseeni työntekijänä armollisemmin. En ollut enää se täydellisyyteen pyrkivä vaan osasin inhimillistää itseni sallia keskeneräisyyden itsessäni. Uskalsin olla oma herkkä ja keskeneräinen itseni myös henkilöstön edessä. 

Sille kesää kohtasin kuoleman työssäni, jota olin pelännyt paljon etukäteen, mutta mennyt olikin kääntynyt minussa voimavaraksi. 

Eteiseen laatta

Eteinen on pitkään ollut ilman laattaa. Mietin pitkään minkälaisen laatan siihen laittaisin ja päädyin lopulta mielestäni kauneimpaan vaihtoehtoon, joka väriltään sopii kodin värimaailmaan. Vaikka se kallis olikin, niin ajattelin että ei sitä niin montaa neliötä tulisi, etteikö se olisi sen väärti.

Jälleen kerran saan mieheni ystävän minulle kaveriksi, sillä hän tekee laatoituksia työkseen ja lattia kaipaa lisäksi hyvää tasoitusta. 

Kiitoksia Kessulle mahtavasta työstä. Olen haltioitunut katsellessani eteisen lattiaa. Se tekee eteisestä kutsuvan. 

Maalasin eteisen seiniä ja naulakkoa oliivin vihreällä, ne oli aikaisemmin listavalkoiset, mutta halusin väriä lisää kotiini.

Samalla alkoin tekemään eteiseen kattoa, eli yläkerran portaiden viereen lattiaa ja portaisiin kaidetta. Lopulta sopiva kaide oli rimoitus, joka estää putoamisen ja talossa aikaisemmin ollut vanha kaide sai maalikäsittelyn ja kultaukset. 

Alakerran makuuhuoneen muodonmuutos

Alakerran makuuhuone oli ensimmäinen makuuhuone joka taloon rakentui, ennen sitä, tila oli ollut kylmävarasto. Tyttö asui huoneessa ensimmäiset vuodet ja muutto sitten yläkertaan kun hänelle huone sinne valmistui.

Nyt halusin päivittää tuon huoneen, mietin että haluan sinne muusta talosta poiketen hieman tummempia sävyjä. Sinne tulee jukeboxi ja vierashuone. Rustasta löytyi kivaa pöllötapettia ja maalia ja sitten alkoi huoneen tuunaus. Lopulta ihastuin huoneeseen niin paljon, että muutinkin itse siihen ja tyttö sai minun makuuhuoneeni. Jota oli jo pitkään kärkkynyt. 

Keväällä puuhastelin pihalleni suihkulähteen. Kokosin sen ympärille pihapiiristä löytyneitä kiviä

Pihan laittaminen, jostain se täytyy aloittaa ja aloitin sen sellaisesta, jota olin pitkään haaveillut. 

Kevään ensimmäiset kukat ilahduttavat kukinnollaan

Lavakauluspuutarha ja kasvihuone saa oman vaaleanpunaisen aidan ja portin, johon haluaisin istuttaa jotain köynnöskasvia.

Lavakauluksissa viinimarjat, karviaiset ja raparperi ovat jo täydessä kesän vihreydessä. Salaatit, perunat ja porkkanat sekä sisällä tomaatit ilahduttavat kasvullaan. Kesä on niin kaunista aikaa. 

Mieheni ystäviä saapuu jälleen talkoilemaan ja kiinnitämme yhdessä räystäsaluslaudat ja takaterassin laudat. 

Sitten nuoruusvuosien, en ole valmistanut kotiviiniä

Raparperiä tuli niin paljon, että päädyin kokeilemaan valkoviinin valmistamista. Hain kaupasta omenaa raparperin kaveriksi ja hieman pakastemansikoita. Ja viini oli hyvää, tosin sitä tuli niin paljon, että lahjoitin myös pulloja eteenpäin. 

Lumiesteet katolle

Talossani on uuden polven varttikate, ostaessani sen, en vielä tiennyt kaikkea tuosta materiaalista. Siihen oli todella vaikea löytää lumiesteet. Varttikatteen riskinä on, että se voi herkästi hajota. Löysin lopulta firman, jolla oli huomaamattomat lumiesteet ja vielä varttikatteelle sopivat. Epäilin alkuun tällaisten lumiesteiden toimivuutta, mutta firman kotisivuilla niitä näytti olevan asennettuna moniin julkisiin tiloihin sekä taloyhtiöille. Joten uskaltauduin tilaamaan lumiesteet ja niiden kiinnitystarpeet. Sain toimituksen kotiin tuotuna ja sitten vain katolle lumiesteiden kiinnitykseen. Onneksi lumiesteitä ei laiteta katon harjalle, sinne en olisi uskaltanut kiivetä, mutta verannan katto ei niin korkealla ole, että sain esteet kiinnitettyä. Tuleva talvi näyttää, ajavatko asiansa. 

Halkoteline

Kaadoimme pihaltamme edellisvuonna mieheni kanssa vanhoja koivuja ja pihlajia pois, jotta eivät myrskyssä kaatuisi. Halot pinottiin pressun alle pihan perälle. Tutustuin erilaisiin ideoihin halkojen säilytyksestä jälleen kerran pinterestissä https://pin.it/JblVAzBsh ja päätin askarrella pihalleni halkotelineen. No ei siitä niin ryhdikäs ja hyvännäköinen tullut, mutta ajaa asiansa ja jos minulle kelpaa, niin se riittää. Halkotelineen tekoon hain kyllästettyä puuta ja kennomuovia katteeksi.  Hyllylevyinä käytin pihan perältä löytämääni ristikkoa, jollaista lattianvaluissa käytimme, millä nimellä sitä nyt kutsutaankaan

Kivijalan levytys

Talomme kivijalka on ruma ja tutkin asiaa ja katselin monenlaisia YouTube videoita, että kuinka sen voisi pinnoittaa tai levyttää. Markkinoilla oli monenlaisia tuotteita ja päädyin lopulta levytykseen. Levyt olivat liian korkeita sellaisenaan, joten pöytäsahalla sain leikattua niistä kivijalkaan sopivan korkuiset. Levyjen kiinnittäminen oli töisevää, ensin iskuporakoneella piti tehdä reikä kivijalkaan ja kiinnittää siihen kyllästettyä lautaa, johon sitten levy kiinnitettiin. Yksin tehdessä aikaa meni paljon, joten otin urakkaan taas tutun köörin apureita. Kun kivijalka sai uutta ilmettä, koko talon ulkoverhous samalla muuttui. 

Syksy alkaa tehdä tuloaan, otin pihalle 10t multakuorman ja nurmikon syyskylvön ja laitoin valoja lisää pihalle. 

Syksy alkaa tehdä tuloaan ja tilaan tontilleni multaa 10tonnin kuorman. Kottikärry, lapio ja nainen ja multa leviää koko pihamaalle ja nurmikolle syyskylvö. Sen etu piilee siinä, ettei sitä kevätkylvön tapaan tarvitse olla kastelemassa, vaan keväällä nurmi lähtee sitten kasvamaan. Toki muutamat viikot ovat haastavia koiran kanssa, kun tassuissa kulkeutuu rapaa sisälle. 

Hain bauhausista valot pihalle vievälle tielle tuomaan valoa. Saa nähdä kuinka ne talven pärjäävät.